Indeksirahastot sekä useimmat ETF-rahastot ovat passiivisia rahastoja, jotka seuraavat tiettyä indeksiä.
Passiivisesti hoidetut rahastot pyrkivät pitämään koostumuksensa mahdollisimman lähellä vertailuindeksiään, minkä vuoksi niitä kutsutaan joskus myös indeksirahastoiksi. Monilla rahastoyhtiöillä on tuotevalikoimassaan passiivisesti hoidettuja indeksirahastoja, mutta yhä useammin passiivisista rahastoista puhuttaessa viitataan niin kutsuttuihin ETF:iin, joiden nimi tulee englanninkielisistä sanoista Exchange Traded Fund, mikä tarkoittaa, että niillä käydään muiden arvopapereiden tapaan kauppaa pörssissä.
Passiivinen rahasto käy kauppaa vain, kun indeksiä päivitetään – esimerkiksi kaksi tai neljä kertaa vuodessa – vastaamaan tilannetta markkinoilla. Tästä johtuen passiivisen rahaston salkunhoitajan ei tarvitse myöskään tehdä markkina-analyysiä tai käyttää näkemystään. Tämän vuoksi rahaston kulut ovat alemmat kuin aktiivisesti hoidettujen rahastojen, jotka tavoittelevat osake- ja sektorivalinnoilla korkeampaa tuottoa kuin mitä markkinoilta keskimäärin saa.
Nimitys on kuitenkin hieman harhaanjohtava, koska jokaisen rahaston hoitamisen taustalla on aktiivista päätöksentekoa. Indeksirahastokin edellyttää näkemyksen ottamista esimerkiksi siitä, millä perusteilla markkinoiden keskimääräistä kehitystä jäljitellään ja miten indeksi varsinaisesti muodostuu.